Iloisten Veronmaksajien ensisijainen vaatimus on tuloerojen kasvun ja palvelujen heikkenemisen pysäyttäminen, joka tulee toteuttaa oikeudenmukaisella veropolitiikalla. Tuloerojen kasvaminen on merkittävä yksittäinen syy hyvinvointivaltion ja sen palvelujen heikkenemiseen. Selvitysten mukaan suurten tuloerojen maissa kansalaiset kokevat voivansa huonommin ja olevansa vähemmän onnellisia, kuin niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienet.
Toinen vaatimus on harmaan talouden kitkeminen. Harmaan talouden suhteen yhteiskunnassa on alettava noudattaa nollatoleranssia. Tällä hetkellä harmaan talouden kustannukset yhteiskunnalle lasketaan miljardeissa. Verojen kiertämisestä tulee seurata yrityksille nykyistä vakavammat rangaistukset ja sanktiot. Sanktioista saatavia tuloja tulee kohdentaa harmaan talouden kitkemiseen. Verorikokset tulee asettaa kilpailurikkomusten kanssa samanarvoisiksi.
Lisäksi Iloiset Veronmaksajat haluaa verotuksella vaikuttaa ympäristökuormituksen vähentämiseen. Pyrkimykset ja toimenpiteet, joilla verotusrakennetta muutetaan tuloverotuksesta kulutusveroihin ilman varsinaista ympäristöohjausta, on torjuttava. Esimerkiksi arvonlisäveron yleinen korottaminen johtaa ostovoiman suhteelliseen pienenemiseen etenkin pienituloisten osalta, mutta ei ole sellaisenaan ympäristövero, jolla ohjattaisiin kulutusta ympäristöä vähemmän kuormittavaan suuntaan. Myös energiaverojen holtiton korottaminen ilman, että korotukset kohdistuvat nimenomaan ympäristöä tuhoavaan energiantuotantoon, kuten turpeen polttoon, on huonoa veropolitiikkaa.
Tuloverotuksen tulee aina olla progressiivista. Kaikki verolinjausten muutokset, jotka johtavat entistä enemmän tasaveroon tai sitä muistuttavaan verotukseen, on torjuttava. Mikäli työtulojen verotuksen painopiste siirtyy entistä suuremmilta osin valtiolta kunnille, on myös kunnallisvero muutettava progressiiviseksi. Sama koskee yleistä pääomaverotusta: pääomatuloja pitää verottaa progressiivisesti siten, että pääomatulot erotetaan muista tuloista ja niitä verotetaan omalla progressioasteikolla, jossa pienet pääomatulot ovat verovapaita, kuten työtuloissa.
Arvonlisäveroa tulee korottaa siltä osin kuin se kohdistuu kerskakulutukseen ja kertakäyttökulttuuriin. Sama koskee kiinteistöveroa, jonka tulisi perustua kiinteistöjen todelliseen arvoon ja esimerkiksi energiatuhlaukseen. Tällä hetkellä kiinteistöveron laskennassa on suuria vaikeuksia, joten ympäristö- ja muiden ministeriöiden tulee kehittää malli, jolla kiinteistövero voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin sinne, minne se on tarkoitettukin.
Myös muita kulutusveroja tulee maltillisesti korottaa. Esimerkiksi vuonna 2009 voimaan tullut autoverouudistus näyttää vähentäneen päästöjä merkittävästi. Päästöjä on kuitenkin vähennettävä lisää, joten autoveroa on kiristettävä. Auton käytön osalta merkittävä korotus tulee tehdä polttonesteiden verotukseen. Polttonesteiden verotus kohdistuu parhaiten auton käyttöön ja pakottaa ihmiset miettimään autoilun tarpeellisuutta. Polttonesteiden veronkorotuksilla saatuja varoja tulee ohjata joukkoliikenteen kehittämiseen.
Suomessa on harjoitettu etenkin 2000-luvulla veropolitiikkaa, joka on ollut keskeisenä tekijänä tuloerojen kasvussa. Iloiset Veronmaksajat haluaa muuttaa verotusta tasa-arvoisempaan suuntaan. Hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteena tulee olla köyhyyden poistaminen.
Verottamalla oikeudenmukaisesti yhteiskunta ylläpitää paitsi yhteiskuntajärjestystä, myös palveluja, jotka mahdollistavat kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet säilyä terveenä ja kouluttautua. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus onnelliseen ja inhimilliseen elämään. Verotuksen ensisijaisen tavoitteen tulee olla nykymalliin kuuluvan palvelutarjonnan vähimmäistason säilyttäminen ja sen mahdollinen parantaminen. Kunnallisverotuksen suhteen yhteiskunnassa pitää olla keinoja siihen, etteivät kunnat sorru kilpailemaan keskenään veroprosentin suhteen, vaan kuntien tasavertaisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Kuntien tulee saada verotuloista riittävän suuri osa lakisääteisten palvelujen tarjoamiseen. Tämä on oikeudenmukaista erityisesti kuntalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta.
1. Tuloihin kohdistuvat verot
Yhteisövero
Yritysten voittoa tulee verottaa vähintään nykytason mukaisesti. Yritysten voittojen verotusta voidaan keventää ainoastaan siltä osin kuin voittoa käytetään ympäristönsuojelullisia hyötyjä tuovaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Näin yhteiskunnankin kannattaa tarjota yrityksille mahdollisimman hyvä toimintaympäristö.
Tuloverot
Progressiivinen työtulon verotus on tulonjaon ja hyvinvoinnin mahdollisimman tasavertaisen jakaantumisen kannalta ainoa oikea työtuloverotuksen muoto. Tasaveroa, tai tasaveron kaltaista verotusta ei tule hyväksyä missään muodossa. Tuloverotuksessa tuleekin pyrkiä siihen, että tuloja verotetaan jatkossa valtion tuloverotuksen kautta. Toinen mahdollisuus on siirtyä progressiiviseen tuloverotukseen myös kunnissa.
Pienimmät työtulot tulee jatkossakin säilyttää verottomina ja työttömyysturvan verottamiseen tulee kiinnittää siltä osin huomiota, että se ei luo omalta osaltaan kannustinloukkuja työn vastaanottamiselle.
Pääomatuloja tulee verottaa myös progressiivisesti. Pääomatulojen progressiivinen veroasteikko on luotava siten, että se on työtulojen verotuksesta erillinen järjestelmä, ja joka ei kadota kannustimia pääomatulojen hankkimiseen. Aivan pienimmät pääomatulot tulee voida hankkia verottomasti.
Pääomatulojen ja työtulojen verotusta tulee muuttaa niin, että kannustin työtulojen muuttamisesta pääomatuloiksi pienenee tai poistuu kokonaan silloin, kun se ei ole tarkoituksenmukaista.
2. Välilliset ja kulutusverot
Energia- ja ympäristöverot
Energia- ja ympäristöverot kohdistuvat paitsi yrityksiin, erityisesti kansalaisiin ja kuluttajiin. Verouudistuksia tehtäessä onkin aina muistettava linjausten vaikutukset yksittäiseen henkilöön ja hänen toimeentuloonsa. Tämä tarkastelu tulee tehdä erityisesti pienituloisten osalta, joihin kulutusverot kohdistuvat usein ankarimmin. Kansalaisten energia- ja ympäristöveroja ei siis voi korottaa ilman laskelmia siitä, miten yksittäinen talous selviää korotetusta laskusta ja ilman korotusten kompensointia pienituloisille esimerkiksi tuloverotusta pienimmissä tuloluokissa pienentämällä.
Energia- ja ympäristöverotuksen tulee olla sellaista, että se pakottaa ohjaa kuluttajaa tekemään valintoja ympäristön hyväksi. Verotuksen tulee määräytyä aidosti ympäristöä haittaavien päästöjen mukaan.
Yritysten energiaveroja tulee kerätä energian käytön mukaan, kuten vuoden 2010 energiaverouudistuksen kautta on päätetty tehdä. Ympäristöhaittoja voitaisiin verottaa myös sähköyhtiöiltä kerättävällä Windfall – verolla. Näitä verotuloja voisi käyttää uusiutuvan energiatuotannon rakentamiseen.
Autovero, autoetu ja kilometrikorvaukset
Autoverotuksen painopisteen tulee olla päästöttömämpien autojen, kuten sähköautojen suosimisessa ja enemmän päästöjä aiheuttavien, kuten isojen autojen verottamisessa. Polttoaineen verotusta tulee kiristää ja autoilusta tulee tehdä kalliimpaa varsinkin niillä alueilla, joissa julkinen liikenne on aito vaihtoehto. Suurten kaupunkien, etenkin pääkaupunkiseudun tulee harkita tietullien käyttöönottoa, joka osaltaan pakottaisi ihmiset valitsemaan julkisen liikenteen yksityisautoilun sijasta. Tietullimaksuista kerättävillä tuloilla tulisi kehittää julkista liikennettä entisestään.
Yritysten maksamiin autoetuihin on tehtävä leikkauksia niin, ettei oman työnantajan kustantaman ja verovaroin tuetun auton pitäminen tule työntekijälle edullisemmaksi, kuin käyttää julkista liikennettä työmatkoihin. Autoetu on perusteltu silloin, kun auto on työn hoitamisen kannalta välttämätöntä, mutta ei vain esimerkiksi tietyn asematason tuomana etuisuutena.
Auton käyttöetua voitaisiin verotuksen osalta muuttaa esimerkiksi niin, että työnantaja omistaa autot ja työntekijöillä on oikeus käyttää niitä vapaasti vain työmatkoihin ja omiin ajoihin liittyvistä kustannuksista työntekijä vastaa kokonaisuudessaan itse. Täydestä autoedusta pitää verotuksen tuoman hyödyn osalta siis luopua.
Työnantajien maksamat kilometrikorvaukset tulee laskea sille tasolle, ettei niistä ole taloudellista hyötyä työntekijälle vaan ne kattavat ainoastaan syntyneet kulut.
Lentovero
Lentämisen tulisi olla nykyistä kalliimpaa niin lentoyhtiölle, kuin kuluttajalle. Lentämisestä aiheutuvia ympäristöhaittoja tulisi kompensoida verotuksellisin keinoin ja lentolipun hintaan tulisi lisätä nykyistä tuntuvampi vero. Näin sekä lentoyhtiöt, että kuluttajat joutuisivat miettimään valintojaan lentämisen suhteen tarkemmin.
Verotuksen tulee kohdistua ennen kaikkea ympäristöä eniten kuormittaviin nousuihin ja laskuihin. Lentokoneissa käytettävän polttoaineen tulee olla verollista.
3. Kansainväliset verot
Pankkivero
Suomessa ja maailmanlaajuisesti olisi otettava käyttöön pankeilta kerättävä pankkivero, joka rahastoitaisiin suojaamaan pankkeja tulevilta mahdollisilta kriiseiltä. Pankkiveroa kerättäisiin kaikesta pankin toiminnasta ja se ohjaisi osaltaan pankkeja olemaan myöntämättä liian isoja lainoja tai ottamasta kohtuuttomia riskejä. Pankkiverolla keräämillä tuotoilla voitaisiin auttaa kriisipankkeja maan hallituksen päätöksellä.
Valuutanvaihtamisen ja osakekauppojen verottaminen
Pörssiyhtiöiden osakekaupoista ja valuuttakaupoista on alettava periä valuutanvaihto- eli transaktioveroa. Tällä voitaisiin lieventää keinotteluluonteisia pääomaliikkeitä. Viime aikojen luottamuspula kansainvälisillä ja kansallisilla rahoitusmarkkinoilla on hyvä esimerkki siitä, mihin valvomattomat rahamarkkinat voivat johtaa, joten transaktiovero olisi hyvinkin perusteltu uusi veromuoto.
Veroparatiisit
Yhteisöverotusta tulisi kansainvälisesti yhtenäistää verokeinottelun ja haitallisen verosuunnittelun torjumiseksi. Kansainvälisellä tasolla verotuksen avoimuus olisi yhtenäisemmän verotuksen ohella omiaan vähentämään epätervettä veroparatiisi-ilmiötä.
4. Verovähennykset
Asuntolainan korkovähennys
Asuntolainojen korkovähennyksestä tulee luopua ensimmäisen asunnon ostamista seuraavien asuntokauppojen kohdalla. Korkovähennys on hyvä kompensaatio ensiasunnon ostajille, jotka ovat usein taloudellisesti vielä epävakaassa asemassa, mutta se ei ole perusteltu keino ylläpitää kallista omistamisen muotoa myöhemmissä elämänvaiheissa.
Työmatka-, kotitalous-, ja säästämisestä tehtävät kuluvähennykset
Työmatkoista aiheutuvia kuluja on voitava jatkossakin vähentää verotuksessa silloin, kun työmatka on todellisuudessa tehty julkisilla kulkuneuvoilla tai autolla silloin, kun oman auton käyttö on esimerkiksi epäsäännöllisten työvuorojen tai heikkojen julkisten liikenneyhteyksien puuttumisen johdosta pakollista.
Kotitalousvähennys on laskettava puoleen nykyisestä ja pitkäaikais- sekä eläkesäästämisen verovähennysoikeus on poistettava kokonaan.
Myös muista eduista tehtäviä verovähennyksiä on mietittävä uudelleen niin, ettei kansalaisia aseteta eriarvoiseen asemaan. Verovähennyksillä tulee olla työhön, työllistämiseen tai kestävään kuluttamiseen johtavia aitoja vaikutuksia ja niiden tulee olla kaikkien ihmisten saatavilla tulotasosta riippumatta.
Perheellisten ja yksinhuoltajien asema sekä ansiotulovähennys
Lapsiperheiden ja yksinhuoltajien asemaan tulee kiinnittää huomiota verotuksellisin keinoin ansiotulovähennyksen muodossa. Lasten hankkimisesta aiheutuneita kuluja tulee kompensoida.
Kaikkien pienituloisten ansiotulovähennyksen yläraja on nostettava 5000 euroon.
Ahvenanmaan asema
Ahvenanmaalla tapahtuvaa työskentelyä, kaupankäyntiä tai yritystoimintaa tulee verottaa samoin ehdoin, kuin muualla Suomessa. Ahvenanmaan asema veroparatiisiin verrattavana erillisenä osana Suomea ei ole perusteltu.
5. Verottamisen hyödyt
Progressiivisella työ- ja pääomatuloverotuksella kerätään verotuloja oikeudenmukaisesti kunkin henkilön maksukyvyn mukaan yhteiseen hyvään. Verosuunnittelun on oltava mahdollista kaikille, mutta verojen kiertämisen tulee olla aina rankaistua ja sen ehkäisyyn tulee asettaa resursseja. Tuloista tulee siis maksaa verot aina, eikä työtulojen siirtämisen vähemmän verotettavaksi pääomatuloksi tulisi olla niin helppoa, kuin nykyisin. Yrittäjien kantaman riskin kompensointi ja ansiotyöhön kannustaminen ei voi olla verottamisesta irrallinen järjestelmä, mutta yhteiskunnassa pitäisi omaksua enemmän asennetta, jossa yrittäminen ja palkkatyössä käyminen ei esty järjestelmän takia.
Verotuksen ei koskaan pidä olla itsetarkoitus, vaan verotulojen keräämisessä on aina oltava tavoitteellista. Verotusjärjestelmää tulisi yksinkertaistaa ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut tulee järjestää tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja samalla niin, että ne ovat kaikkien saatavilla. Yhteiskunnan verotuloja ei pidä käyttää yksityisen palvelutuotannon tukemiseen, vaan julkisten palvelujen ylläpitämiseen ja tason parantamiseen.
Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus pärjätä, tulee jatkossakin tukea verottamalla ihmisiä maksukyvyn mukaan. Kaikki harmaa talous tulee kitkeä yhteiskunnasta ja Suomen tulee olla mukana toimissa, jotka tähtäävät yhtenäisempään verotukseen kansainvälisesti.
Iloiset Veronmaksajat ry. 